Minun

Mitä pitemmälle tämä lomailu etenee, sitä hervottomammiksi näyttävät juttuni muuttuvan täällä blogissa. Ei ole tarkoitus ihan pornoilemaan ryhtyä.

Lomailu näkyy näissä jutuissa selvästi, olen päässyt aika hyvin nollaamaan järkeni. Ja olen iloinen siitä, sillä olen liian kauan ollut liian analyyttinen. Aika monelle lomalaiselle “nollaaminen” tarkoittaa piikkiä alkoholin kulutuksessa. Minulla on omaan muulloin olemattomaan käyttööni nähden piikki, kun olen parin viikon sisällä juonut pari viinipulloa. Minulle nollaaminen on tarkoittanut rentoutumista ja oleskelua.

Ehkä on ollut hyvä säästää itseä ja muita huolestuneilta pohdinnoilta maailman ja ihmisten tilasta. Siihen pääsen taas kaamoksen keskellä. 

Aiheita, jotka kiinnostavat minua järkevässä mielentilassa: normaaleiden elämän ilmiöiden medikalisointi, ihmisen mielen rajat ja mahdollisuudet, monenlaiset yhteiskunnalliset ilmiöt…

Mikä kiinnostaa nyt: seksi, säätila ja jäätelö

Jospa nyt vaivaan aivojani sen verran, että tartun Annen blogissaan esittämään ajatukseen

“Masennukseen sairastumisen myötä koko ihmiskäsitykseni on ratkaisevasti muuttunut. Ennen se oli humanistisempi, ihmisen kognitiivista puolta painottavampi. Uskoin yksilön mahdollisuuksiin valita ainakin asenteensa, jos ei muuta. Enää en usko. – Ei masentunut ihminen valitse aloitekyvyttömyyttä, ainaista väsymystä, ärtyisyyttä tai huonomuistisuutta. Joihinkin asioihin käyttäytymisessään voi vaikuttaa, mutta valitettavasti ei aivan kaikkiin, väittävätpä positiivisen ajattelun lähettiläät mitä tahansa.” (Anne)

Olen joskus kuvitellut, että ihminen voi valita ja vaikuttaa. Kirjoitin jossain aiemmin ilon valitsemisesta ja tarkoitin “terveitä”, toimintakykyisiä ihmisiä. Olen läheltä seurannut riippuvuuksista kärsivien ihmisten taisteluja ja retkahduksia, joihin liittyy myös syvää masennusta tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä. (Yleensäkin inhoan tätä jaottelua “päihdepuoleen”, “mielenterveyspuoleen” ja joka sairaudelle oma sektorinsa, mutta käytännössä ja resurssien rajoissa lienee mahdotonta hoitaa ihmistä kokonaisuutena) Heidän parissaan minulla ei olisi tullut mieleenkään puhua ilon valitsemisesta ja kivun hyväksymisestä. Vaikka kaikissa meissä ihmisissä on yhteistä ja kaikista kipuiluista ja taisteluista on tunnistettavissa samaa perusproblematiikkaa, kipujen syvyydessä on eroa. Joskus täytyy työstää akuutein hätä pois, sellaiset asiat kuin “ilo” ja “hyväksyminen” ovat hienosäätöä ja tulevat mahdollisiksi sitten jos muut asiat ovat kunnossa (jos ikinä ovat). Eli mielenterveyden suhteen voi olla hyväosainen, jolla on varaa hienosäätää ja jalostaa itseään, jopa valaistua. Tai kuulua ihmisiin, jotka eivät koskaan tule kykenemään siihen. Tai ensimmäiseen hyvänä kautena pystyvä voi joutua mahdottomaan elämäntilanteeseen, josta selviytyminen syö kaiken psyykkisen energian.

Näkisin syvästä masennusta kärsivien ihmisten kokemusmaailman palaavan hyvin varhaiseen tunteeseen, jolloin koko olemassaolon perusta on uhattuna. Silloin ei ole voimaa kuin selviytyä hetkestä toiseen. Ihmisen tunnekokemus on syy, kognitiot ovat seurausta.

“Mitä tapahtuu, jos elämän realiteeteilta onnellisesti kaikkivoipaisuuskuvitelmiin suojautunut persoona jonakin päivänä äkkiarvaamatta joutuu kohtaamaan oman haurautensa menetyksen, vammautumisen tai sairauden vuoksi?” (Anne)

Jos elämä on rakennettu kaikkivoipaisuuden varaan, korttitalo luhistuu. Oman elämän tapahtumien (ja sen mitä olen muilta oppinut) vuoksi en ole uskaltanut paljon rakentaa kuvitelmia. En koe olevani pessimisti, vaan realisti. Jonkinlainen perusluottamus elämään on pakko olla meillä kaikilla elossa olevilla, koska kukaan ei voisi elää jatkuvasti tiedostaen nurkan takana vaanivan kuoleman. Tuleeko tässäkin vastaan pakonomainen hallinta tai sitten heittäytyminen? Oman elämän epävarmuuden voi sitoa varmistamalla ympäristön hallittavuuden. Tai voi hyväksyä epävarmuuden. Surullisia esimerkkejä takertumisesta näennäiseen kaikkivoipaisuuteen epävarmuuden edessä ovat eläkeiän kynnyksellä olevat ihmiset, joille työssä ansaittu asema on tuonut turvaa. Kun joutuukin tutun roolin ulkopuolelle ja tarpeettomaksi, iskee tyhjyys.

Anne otti esiin hitaan luopumisen vanhuutta kohti. Elämähän on menetysten ketju. Muistaisinko olla koko matkan ajan nöyrä ja kiitollinen?

————————————————————————————-

Loppukevennystä:

Viime aikoina olen tutustunut muutamaan sisustusopukseen, joita voisin luonnehtia vaikka kriittiseksi sisustamiseksi. Koska  kapinoin joka asiassa ja olen vastarannankiiski, olen ollut näistä kirjoista riemuissani.

Kirjoissa kysytään mm. mitä huonekalut oikeastaan ovat tai mikä on eri tilojen kaavamaisen järjestelyn tarkoitus. Juhlista kehotetaan järjestämään helppouden ja mukavuuden sijaan hankalat esimerkiksi siten, että vieraat joutuvat kuikkimaan erilaisten patsaiden ohi pystyäkseen puhumaan toisilleen, kun perinteisesti tila on järjestetty puhumisen kannalta mahdollisimman avaraksi ja vieraat istuvat vaivautuneina katsellen seinille. Vieraslista kehotetaan unohtamaan ja kutsumaan mahdollisimman erilaisia tyyppejä, jotka eivät muuten tapaisi.

Eeva Mehton Vain mielikuvitus on rajana -kirja on virkistävä. Mehto kannustaa mm. rennompaan puutarhanhoitoon, jolloin rikkakasvit nähdään kauniina elementteinä ja kysytään, kuka määrittää rikkakasvit. “Kasvi joka viihtyy ja leviää, muuttuu riesaksi. Sen sijaan kasvi, joka vaivoin saadaan pidetyksi hengissä, on ylenpalttisen arvokas. Nurinkurista.” Kirjoittaja/kuvittaja on luonut itselleen viihtyisän kotipesän ja kannustaa kaikkia ihmisiä rentoon sisustamiseen ilman suorituspaineita. Hänen mukaansa juhlien tulisi olla mahdollisimman lyhyellä varoitusajalla ja mahdollisimman spontaanisti, ettei siivoamisen ja muiden järjestelyjen uuvuttavuus nostaisi juhlimisen kynnystä liian korkeaksi. Aivan! Inhoan liian tiptop-tyyliin järjestettyjä juhlia, joista ilo on kaukana. Kirjoittaja kannustaa keskittymään kauneuteen eikä siivoamaan joka nurkkaa. Käsityksiä uudistavan annin lisäksi kirjassa on hurmaava kuvitus, josta rönsyää kauneuden luomisen riemua. Kirjan otsikoista saa jo hyvän katsauksen kirjan aatteeseen: Sietämätön oikeaoppisuuden vaatimus, Puutarhan ei pidä olla orjaleiri, Näkökulman vaihtelu, Improvisoinnin ilo, Omaehtoinen vapautus, Hidasta olemista. Näitä sääntöjä minäkin voin sitoutua noudattamaan, ilman kapinaa