Aistillisuuden ulottuvuuksia

Aistillisuuteen viitataan usein seksuaalisävytteisesti, ja arkikielessä se tarkoittanee pehmopornoa. Samaa merkitystä saa myös eroottinen, eli määrittelyt tulevat sen mukaan, minkä verran paljasta pintaa näkyy. Pornossa näkyy kaikki yksityiskohtaisesti.

Itse määrittelisin nämä asiat toisin. Aistillisuus tarkoittaa muutakin kuin seksuaalista nautintoa. Yritän opetella näkemään koko elämän ja ympäröivän maailman eri tavoin aistittavana taiteena. (Joskus elämä on kyllä yhtä kärsimysnäytelmää ja itkuvirttä.) Hyvä ruoka. Musiikki. Luonnon äänet. Ruohon tunteminen jalkapohjien alla. Hämärä ilta ja kynttilät. Tuoksut. 

Eroottinen tarkoittaa  minulle jotain ihan muuta kuin Johanna Tukiaisen “eroottista” tanssia.

Ilmeisesti eroottinen määrittely tulee vähäpukeisuudesta, mutta kyllä täysissä vaatteissa voi olla 1000 x eroottisempi, jos on aistillisesti läsnä kehossaan.  Katseet ovat usein eroottisia. Eleet. 

Porno… sitä on hyvää ja huonoa. Minusta huonoa on sellainen, jossa vain keskitytään tekniseen suorittamiseen ja kuvakulmiin. Hyvää on sellainen, jossa on eroottista virettä, eli henkilöiden välisiä katseita, jotka ilmentävät mm. valtasuhteita tai keskinäistä intohimoa. En vedä rajaa siihen, mitä näytetään tai ei. Saa näyttää kaiken jos näyttää tyylillä. Jos jutussa on jokin jännite, se on kiinnostava. Eroottinen porno. 

Tuolta Tukiaisen linkistä selviää muutakin Pohjois-Suomessa olleista Oulun erotiikkamessuista. En ole itse sellaisilla käynyt koskaan. Messuista kerrotaan, että asiakaskunnasta suuri osa on nykyään naisia, ja se on alkanut vaikuttaa ohjelmatarjontaan. Hyvä niin. Ja että muutenkin messuista on tullut yleisesti hyväksyttävämmät ja pariskunnat käyvät siellä yhdessä. Olen käynyt siisteissä, naisille suunnatuissa erotiikkaliikkeissä, mutta tuollaisilla messuilla ehkä vaivautuisin suoraan, livenä edessä olevina esiintyjistä. Kokisin sen ehkä liian “päälle tulevana”, vaikka olisivatkin kaukana lavalla. Myös muun messuyleisön lähellä olo häiritsisi, koska olen kotona miehen kanssa kahden eroottisia pornoelokuvia katsoessa vaivautunut, kunnes kiihottuminen vie pois arkimielentilasta, pyyhkii julkisivun pois. Vaikka yleensä kannatan luonnollisuutta, myös seksilelut ovat päässeet eroottiseen elämääni mukaan. Pidän tärkeänä sitä, että huomio ei kiinnity liikaa elokuviin tai välineurheiluun. Ne eivät ole välttämättömyys, ja niitä käytetään aika harvoin. Lisämausteena siis. 

PS. Alkoi jo melkein kaduttaa ja ujostuttaa tämä postaus. Ja teki mieli alkaa pohtia seksibisneksen inhottavaa kaupallisuutta, sen vaikutuksia nuorten naisten elämiin, naisen asemaan seksiobjektina, eettisiä ja ihmisarvon kysymyksiä. Mutta en jaksa olla kaikessa ihan koko aikaa tiedostava. Anteeksi vain. Sitäpaitsi pyrin kannattaamaan reilun kaupan pornoa.

 

————-

Olin saanut kiinnostavia kommentteja, joihin palaan paremmalla ajalla. Nyt lähden nauttimaan tanssista kaikilla aisteilla :)

Purkkaseksiä Teemalla maanantaisin

Luulin, että Yle Teemalla alkava dokumenttisarja olisi uutta, mutta se on näkynyt jo moneen kertaan. Minulle tämä uusinnan uusinta on siis ensimmäinen katselukerta.

 Sex’n'Pop, viisiosainen dokumenttisarja seksin merkityksestä populaarikulttuurissa. “Kuinka sukupuolipiirteet ja -roolit, seksuaaliset suuntautuneisuudet, kulttuurierot, sensuuri tai häveliäisyyden rajat ovat vaikuttaneet siihen, mitä ja miten musiikkia tehdään ja miten sen ympärillä pyörivä bisnes toimii?”  Aiheina näyttää olevan naisen roolin muutos, mustan musiikin seksuaalisuus, homoseksuaalisuus, tyttö- ja poikabändien systemaattinen tuottaminen nuorille ja tabut, ilmaisuvapaus ja sensuuri. 

Kiinnostavimmalta tuntuu tuo viimeinen osa tabuista. Toivottavasti noissa muissa jaksoissa on jokin tuore näkökulma eikä jauheta samaa purkkaa, kun onhan näitä asioita puitu jo muuten. Tuo viimenen jakso on ainoa k15 -jakso, jos se jotain kertoo. Jospa sarjassa ei ainakaan lähdetä halpaan vilautteluun, sitäkin on jo nähty ;)  

Osa 5 “This is Hardcore” – Viimeiset tabut (K15)
Saako sanoa penis? Saako sen näyttää? Saako sen valaa kipsiin? Voidaanko ruumishuoneella kuvata videota? Saako veri lentää edes huumorimielessä? Entäs S/M? Jotkut musiikintekijät ja muut taiteilijat ovat esityksissään toteuttaneet ilmaisuvapauttaan tavoilla, jotka ovat hiponeet hyväksyttävyyden rajoja tai joutuneet sensuurin hampaisiin. Minne yksilöiden ja yhteiskunnan pitäisi vetää raja? 

 

Niin, minkä näkökulman valitsee? Bisnes on bisnestä, taide vetoaa ilmaisunvapauteen, kasvattajat ovat huolissaan median vaikutuksista nuorten arvomaailmaan. Osaisiko tätä ihmisten luomaa asiaa tarkastella kuin luonnonilmiötä: näin se vain on, mutta voin itse olla asian ulottumattomissa. 

YLE Teema, ma klo 21.55.

Tuli mieleen ainakin yksi ruumishuonettakin suurempi tabu, mitä ei musiikkivideoissa näy, nimittäin selluliitti :D

Seksiä!

Unohdin tuossa yhtenä iltana kirjoittaa ajatuksista ohjelmasta Seksiä Victorin kanssa.  “Joko halunne ovat palanneet seksintappaja G-pisteen jäljiltä takaisin? Ruotsalainen Seksiä Victorin kanssa näyttää, miten asiaohjelma seksistä oikeasti tehdään. Sarja puhuu asioista niiden oikeilla nimillä, muistaa myös huumorin eikä tunnu tippakaan törkyiseltä tai tirsku kakaramaisesti.” (KSML.fiKyllä, G-piste oli seksintappaja ja täynnä stereotypioita. Ja surullinen muistuttaja siitä, millaisessa maailmassa elämmekään, kun suomalainen uusi naisten ohjelma naisille oli niin kauheaa katsottavaa. Siihen verrattuna tuo FST:n ohjelma on hyvä. 

Edellisessä Victorin jaksossa aiheena oli ulkonäkö ja kulttuurin kautta opittu seksikkyyden käsite. Sehän näissä ohjelmissa ärsyttää, että aiheet aivät sinänsä tarjoa mitään uutta. Mutta onhan se ilahduttavaa, että itselle selvät asiat pääsevät telkkarissakin esiin ja kaiken soopan keskelle tuomaan jotain raikkautta. Tosin asiapuolella ohjelman huipennus oli, että seksikkyyden käsitettä voi laajentaa ja että naisillakin voi olla karvoja. :O Mutta valitettavasti lienee olemassa ihmisiä, joille nuokin asiat pitää erikseen kertoa. Riemastuttavia ja kakaramaista tirskumista kotisohvalla aiheuttaneita olivat toimittajan ja haastateltavan havainnolliset käsiliikkeet siitä, miten karvat voi sormin siirtää sivuun toiminnan tieltä. Ei suomalaisissa ohjelmissa voisi kuvitellakaan vastaavaa, ainakaan asiallisesti ja toteavasti tehtynä. 

En ole kaikkia jaksoja katsonut, mutta myös seksi ja valta -jakso jäi ohueksi omasta näkökulmastani, koska olen opinnoissa perehtynyt aiheisiin melko syvällisesti. Melkein aloin lähettää hakemuksia telkkarin seksiohjelmien asiantuntijakaartin puolelle ;)  

No, jos ei ole tullut selväksi, niin inhoan monenlaista normatiivisuutta. Taidan itse elää aika normatiivista elämää, mutta haluan, että minulla on vapaus periaatteen tasolla olemassa. Vaikka sitten kasvattaa ne karvat, jos kehtaan.

Aion kyllä katsoa muutkin jaksot muistaessani. Jos vaikka oppisin jotain uutta. Tulevien jaksojen aiheita: rajat, keho ja tavanomaisuus. Oma veikkaukseni jaksojen annista on, että jokaisella on oikeus määrittää omat seksuaaliset rajansa (haastateltavina on ainakin väkivaltaa kokeneita naisia), että miehen keho on arvokas vaikkei aina seisoisikaan ja että tavanomainen seksi voi olla hyvää, ettei aina tarvita akrobatiaa. Hyviä sanomia siis, mutta surku, että nämä ovat “vaihtoehto-ohjelmassa” esiin tuotavia asioita eivätkä mainstreamia… Ehkä jonain päivänä valtamedia välittää samaa viestiä? 

Voi, on liian myöhä julistaa median (hetero-)normatiivisuudesta enempää. Lisää asiantuntijalausuntoja luvassa joskus. 

(Enkä minä usko, että oikeasti olisin asiantuntija. “Jokainen on oman elämänsä asiantuntija”, tai muuta imelää elämäntapavalmentajajargonia tähän ;) )