Kävin ostoksilla ja löysin vaatteen, joka oli tosi kaunis. Myyjä toi esiin myös toisen tärkeän pointin: “ei tarvitse vetää mahaa sisään ja voi hengittää”. Se on ihan positiivinen asia 
Vatsaystävällinen vaate siis?
Kävin lenkillä. Aluksi tuntui tosi kevyeltä ja hyvältä. Syke pysyi rajoissaan ollen siinä 160 pintaan. Juoksin samaa reittiä kuin edellisellä kerralla, jotta pystyin vertailemaan tuntemuksia matkan eri vaiheissa. jalkakin nousi kepeämmin. Reilu 20 min oli kivaa, sitten väsähdin kesken kaiken. Sinnittelin kipurajalla vielä 10 min toivoen, että se olisi vain ohimenevä vaihe ennen kuin juoksu muuttuu taas siedettäväksi. Ei muuttunut, ohutsuoli tuntui olevan umpisolmussa, vaikka edellisestä ateriasta oli kulunut 4 tuntia. Sikäli omituista, että edellisellä lenkillä juoksin 55 min keskimäärin 10 bpm korkeammalla sykkeellä ja pystyin jatkamaan, vaikka jossain kohdassa tuntuikin, että en jaksa enää. Olen kyllä ollut vähän nuhainen. Ehkä se vaikeutti asiaa.
Tein hyvää salaattia: broilerin rintafilettä, kurkkua, tomaattia, paprikaa, tuoreita herkkusieniä ja aprikoosia. Hesburgerin kanasalaatissahan on säilykepersikkaa, joka ei ole siinä suosikkiani, mutta tuore aprikoosi antoi happamuutta salaattiin. Ja kastikkeena oli jo mainostetun pikaruokalan currykastike, jota saa kaupasta.
Nyt tämä kuulostaa muoti-, kuntoilu- ja ruokablogilta 
Ajatuksissakin oli lähinnä kulutustottumukset: ostin tänään asioita vaatteen tuotantoon liittyvillä eettisillä perusteilla, hinnan perusteella ja tunteen perusteella. Ja vatsaystävällisyyden (oikeasti oli tärkeää, että vaatteessa oli mukava olla) Ei ole yhtä periaatetta, johon aina nojaisin. Kävin tänään ekokaupassa ja parjatussa ylikansallisessa kaupassa.
Ai niin, monet ovat olleet kiinnostuneita hai-saappaistani. Ehkä sää on yksi ostoskäyttäytymiseen vaikuttava tekijä Hait ovat hyvät, tosin paria numeroa pienemmät kuin normaalisti käyttämäni kengät, ja vielä mahtuu villasukka väliin. Ne ostin nostalgian perusteella. Ja käytännöllisyyden.
