Tänään oli hyvä, arkinen päivä. Kävin kirpputorilla ha hypistelin monia potentiaalisia pikkuesineitä ja erityisesti olisin halunnut löytää hyvän kirjan. Ei tärpännyt. Mutta etsiminen oli mukavaa sinänsä. Selasin myös 50-luvun aikakauslehtiä, mutta en raskinut ostaa.
Kuulin, että kaverini on muuttamassa tähän aika lähelle, which is nice. Jospa alkaisimme tavata useammin ja vaikka harrastaa liikuntaa yhdessä.
Selvitin, että sykkeen nousu juoksemisessa johtuu huonosta kunnosta, kuten arvelinkin. Kyllä tuo Polarin mittari on sen verran luotettava, että uskon lukemien pitävän paikkansa. Hitsi, hukkasin nyt sen viitteen tuosta sykeasiasta, mutta pätevät juoksunharrastajat kertoivat, että ylärajoilla juokseminen ei kehitä verisuoniston kuntoa kuten matalammalla (minulla kai n. 150) sykkeellä. (Lisään linkin myöhemmin, etten puhu ihan puuta heinää.) Eli kunnon kohottamiseksi tulisi lönkötellä matalalla sykkeellä ja odotella kunnon kohenemista, että pääsee kunnolla vauhtiin. Tai harjoitella kävely-juoksu-kävely -ohjelmalla. Tylsää. Jos minulla ei ole tavoitetta, ei haitanne, vaikka juoksen henkihieverissä silloin tällöin 
