Minun

Askelia joogatiellä -ohjelma tv1:lla lupasi pintapuolisen katsauksen astangajoogan pääperiaatteisiin. En kirjoita astangajoogasta, koska en koe ymmärtäväni siitä vielä mitään. Ehkä se, että ymmärrän ymmärtämättömyyteni, on hyvä alku. Joogi puhui itsensä rakastamisesta yksinketaisesti, ei itseä ylikorostaen eikä väkinäisesti. Yksinkertaisesti. Haastateltu nainen sanoi joinain päivinä tuntevansa inhoa kehoaan kohtaan ja etsivänsä siitä vikoja. Noina hetkinä hän saattaa alkaa tarkastella yksityiskohtia, kuten sitä, miten ihmeellinen luomus ihmisen käsi, hänen oma kätensä on, ja keskittyen siihen saada ikävät ajatukset pois. Ihminen on täynnä ihmeellisiä yksityiskohtia. Nainen sanoi toisaalla, että päämäärät ovat hyviä suuntaamaan elämää, mutta elämän tuomat sattumat on vain hyväksyttävä. Hyvä opetus ohjelmasta oli myös erottaa mielen ja kehon tarpeet toisistaan. Jos mieli on väsynyt, sen ei pitäisi antaa vaikuttaa kehoon, vaan harjoitella mielen vastustuksesta huolimatta. “Jos istut maassa ja hoet itsellesi olevasi väsynyt etkä jaksa mitään, ja käärme lähestyy sinua, mitä teet? Sanotko käärmeelle, ettei häiritse sinua kun olet väsynyt, vai juoksetko karkuun? Kehostasi löytyy kyllä virtaa!” Tähän voisin lisätä itselleni muistutuksen, että voisin miettiä kaksi kertaa, onko minun kehollani nälkä eli energiavaje, vai kaipaako mieleni jotain tekemistä tai lohdutusta. Ehkä syömisen sijaan kävelyllä käyminen tai venyttely voisi piristää enemmän. Tai sitten tarvitsen energiaa aggressiosta: eräänä päivänä olin hyvin vihainen, ja vihan puuskassa asiat, jotka yleensä vievät kauemman aikaa, sujuivat hyvin rivakkaan tahtiin. Olen siis liian tyytyväinen ja hyväntuulinen, mikä laiskistaa minua  

Ohjelman myötä muistin taas huomioida hengitykseni. Huomaan sen lyhyessä ajassa muuttuneen paljon syvemmäksi. Joskus pinnallinen hengitys pääsi vain solisluiden kohdalla, nyt olen oppinut rentouttamaan alavatsan niin, että pystyn hegittämään koko vatsan alueella. 

5 kulmaa kosmologiaan: Elämä ja tajunta -ohjelma pyöritteli ihan mukavassa hengessä elämän suuria kysymyksiä, kuten lajien kehitystä ja tajunnan olemassaolon edellytyksiä. Päällimmäisenä jäi mieleen, että ihmiset kuvittelevat evoluution tarkoituksena olevan ihminen, luomakunnan kruunu. Jaa-a, lienemmekö kehityksen huipulla? Muistin Jostein Gaarderin Mayasta sanat “Maailmankaikkeuteen tähyävä silmä on maailmankaikkeuden oma silmä”. Tarkoittaen kai samaa kuin tässä ohjelmassa mietittiin, että tietoisuus, se, että voimme ylipäätään olla tässä miettimässä maailman syntyä, kehitystä ja omaa tietoisuuttamme, on maailmankaikkeuden alusta asti jatkuneen prosessin ansiota.

Dokumenttiprojekti: seksi Kiinassa kertoi seksuaalisten asenteiden murroksesta. Maon aikakaudella vallinnut puritanistinen kontrolli on mennyt toiseen ääripäähän, eli prostituutio ja vapaa seksi rehottavat, vaikka maan virallinen kanta seksiin on tuomitseva. Vanhemmat kauhistelevat nuorten käyttäytymistä. Seksibisnes kukoistaa, mutta toisaalta ihmisten tietämys perusasioista ja ehkäisystä on hukassa. Haastateltu neuvontatyötä tekevä kertoi esimerkin, että tyttö luuli seksin tarkoittavan sitä, että sängyssä mies ja nainen koskettelevat jaloilla toistensa jalkoja. (Voihan se olla sitäkin ) Toinen taas oli ollut huolissaan, voiko poikaystävän kanssa uimisesta tulla raskaaksi. Kamalalta tuntui myös nuorten tyttöjen ajautuminen prostituutioon. Viime viikolla tulleessa Ben&Teller -jaksossa oli aiheena sukupuolivalistus USA:n kouluissa, mistä tuli Kiinan meininki mieleen. USA:ssa seksistä kieltäytymistä esitetään usein seksivalistuksessa ainoana ehkäisykeinona. Pidättäytymisen valinneet nuoret kertoivat pitävänsä myös ehkäisyä syntinä, ja että jos sortuisivat esiaviolliseen seksiin, he eivät käyttäisi ehkäisyä. Voi kaksinaismoralismia! Sukupuolivalistusta ei omana kouluaikanani ollut, koska opettaja häveliäisyytensä vuoksi hyppäsi ihmisen lisääntymisestä kertovat sivut ohi. Kotona asenteet ovat olleet tyyliä “poissa silmistä, poissa mielestä”, eli kun lapselle ei kerrottu asioita, oletettiin kai, ettei hän niitä muualtakaan saa tietoonsa. Kuukautisten alkaminen tuntui häpeälliseltä, ja salasin sitä jonkin aikaa. Onneksi olen aina ollut ahkera kirjaston käyttäjä ja osannut ottaa itse selvää uteliaisuutta herättäneistä asioista, ja löytänyt paljon asiallista ja oikeaa tietoa. Ehkä minusta siksi kasvoi niin kieroutunut , ja loppujen lopuksi naiseuteni kanssa sovussa oleva olento, joka osaa heittätyä hetkeen ja nauttia enemmän kuin Cosmopolitanien orgasmivinkkejä ulkoa opettelevat ihmisen kuoret koskaan!