Päädyin jonkun keskustelupalstan kautta tänne http://www.mentores.fi/testi.htm testaamaan tunnelukkoja. Vahvimmat tunnelukkoni ovat alistuminen ja vajavuus.
Alistuminen
Tunnelukon voimakkuus:erittäin vahva
“Sinusta tuntuu että sinun pitää olla mieliksi läheisillesi, ystävillesi, työkavereillesi, jopa ventovieraille. Olet oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja niinpä omat tarpeesi jäävät helposti sivuun. Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, tunnet todennäköisesti syyllisyyden tunteita. Saatat kokea voimattomuutta vaikuttaa elämäsi tapahtumiin ja toivot asioiden vain jotenkin järjestyvän. Muiden on helppo tulla toimeen kanssasi, koska olet joustava ja vältät ristiriitoja. Et osaa asettaa rajoja, teet enemmän kuin muut asioiden eteen ja sinun on vaikea vaatia että oikeuksiasi kunnioitetaan. Sinun voi olla vaikea pitää puoliasi niin pienissä kuin isoissa asioissa. Et halua olla hankala vaan kiltti ja mukava, niinpä myönnyt helposti asioihin jotka eivät tunnu sinusta erityisen tärkeiltä. Saatat pitää muiden mielipiteitä ominasi ja sinusta tuntuu ettei sinulla ole mielipiteitä asioista tai et ainakaan ilmaise niitä suoraan. Ehkä puhut asioista kuten arvelet kuulijan haluavan etkä osoita avoimesti erimielisyyttäsi. Joskus saatat ottaa välinpitämättömän “aivan sama” asenteen. Uhraudut vapaaehtoisesti koska muiden tarpeet ylittävät omasi. Samalla tunnet mielipahaa tai kiukkua siitä että joudut kerta toisensa jälkeen syrjäyttämään omat tarpeesi. Yleensä pidät kiukkusi sisälläsi tai ilmaiset mieltäsi mököttämällä. Joskus suuttumus kuitenkin purkautuu yllättävänä kiukunpuuskana tai raivokohtauksena. Sinua kiehtovat ihmiset, jotka ovat hallitsevia ja määräileviä, jotka sanovat miten sinun kuuluu toimia. Tai sitten tunnet vetoa tarvitseviin ja riippuvaisiin ihmisiin, joiden tarpeita voit loputtomiin täyttää. ”
Niinkö? :O Tämä näkyy varmaan kilometrien päähän ilman mitään testejä tai psykologista silmää 
Vajavuus
Tunnelukon voimakkuus:erittäin vahva
“Olemassaoloasi leimaa arvottomuuden kokemus, joka ilmenee uskomuksena omasta kelvottomuudesta. Saatat puhua itsestäsi alentavaan sävyyn, olet kriittinen, ankara ja vihainen itsellesi. Ikään kuin sinussa olisi sisimmässäsi jotain häpeällistä ja vastenmielistä, joka pitää piilossa. Luultavasti peittelet ongelmiasi ja virheitäsi ja välttelet niistä puhumista ettei häpeän tunne valtaisi sinua. Joudut pitämään todelliset tunteesi ja ajatuksesi salassa, et halua myöntää muille olevasi tunteellinen tai tarvitseva ihminen. Esität ihmisille muuta kuin todella olet ja samalla pelkäät paljastumista. Koet muiden sanomiset herkästi arvosteluna ja kritiikkinä, jolloin vajavuuden tunteesi saattaa saada sinut suuttumaan. Ehkä hyökkäät vajavuuden tunnettasi vastaan olemalla kriittinen ja vähättelevä muita kohtaan – myös kumppaniasi tai lapsiasi kohtaan. Saatat tuntea vetovoimaa torjuviin ja kriittisiin ihmisiin, jotka entisestään voimistavat vajavuuden tunnelukkoasi.”
Aivanko todella? :O
Voisin jatkaa itseni ilmaisua laulujen sanoilla: “kadehdi en niitä, jotka luotuja on kaksoiselämään…” Edellä kuvatut tunnelukot kuvaavat minua hyvin. En ole tällä hetkellä koulutustani vastaavissa tehtävissä, mutta välttelen viimeiseen asti puhumasta siitä, että koulutukseni on korkeampi kuin muiden työkavereiden. Häpeän ja pelkään joutuvani silmätikuksi. Se on minulle ominainen tapa toimia, vaikka toki voisin heittäytyä hankalaksi ja kieltäytyä tekemästä paskahommia. Sen sijaan minä olen se juoksutyttö, joka nöyristelee kaikkia.
Usein mietin, mikä osa minusta on sellaista hyvällä tavalla hyväksymään oppinutta, mikä taas haitallista “ihan sama” ja liiallista “toivot asioiden jotenkin järjestyvän” -asennetta.
Ulkopuolisuus
Tunnelukon voimakkuus:vahva
“Tunnet usein ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa ja se saa sinut välttelemään niitä. Ehkä tunnet itsesi erilaiseksi, muita huonommaksi keskustelijaksi ja siksi ulkopuoliseksi. Uusien ihmisten kanssa tunnet olosi epämukavaksi ja hermostuneeksi etkä oikein tiedä mitä sanoisit. Pelkäät, että sanot tai teet jotain väärin. Saatat arkailla huomion kohteena olemista ja jännittää esiintymistä. Ahdistuneena mietit mitä muut ajattelevat sinusta. Hermostuneena et kykene käyttämään sosiaalisia taitojasi vaan menetät varmuutesi ja vetäydyt. Olet ehkä tottunut välttelemään kanssakäymisiä ja sosiaalisia tilanteita siinä määrin että se tuntuu ihan luonnolliselta – kuitenkin jokin sinussa kaipaa samalla läheisempää yhteyttä kanssaihmisiin. Ryhmässä saatat teeskennellä olevasi enemmän muiden kaltainen tai haluat antaa hyvän vaikutelman itsestäsi. Saatat hankkiutua työskentelemään tehtävissä, jossa ei vaadita paljon vuorovaikutusta. Läheisissä suhteissa tunnet olosi varmemmaksi ja levollisemmaksi – voit olla enemmän oma itsesi. Toistuvat ulkopuolisuuden kokemukset vahvistavat tunnelukkoasi ja se saa sinut välttelemään entistä enemmän ikäviä sosiaalisia tilanteita.”
Kahtia jakaantunut olen tässäkin asiassa. Toisaalta olen kiinnostunut ihmisistä ja edellä sanotun esiintymisen jännittämisen sijaan jopa nautin esillä olosta asiamielessä, kuten työssä. Mutta tavallisessa ryhmätilanteessa, jossa pitäisi kertoa kuulumisia ja lätistä arkipäiväisistä sattumuksista tai – hyvänen aika – TUNTEISTA, en jaksa taistella suunvuorosta ja jään hiljaiseksi. Ja turhaudun ja vetäydyn tarkkailemaan muita kuin lasikuvun takaa. Teeskentelen muiden kaltaista sosiaalisesti ja ammatillisesti 
Minulle tarjottiin vahvaksi tunnelukoksi myös vaativuutta, jonka kuvauksesta en tunnistanut itseäni: “Sinusta tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä. Saatat olla perfektionisti, työnarkomaani tai arvostat asemaa, valtaa, rikkautta, materiaa ja kauneutta — Elämä on suorittamista, ja uskot että se joskus tuo sinulle palkinnon – vapauden tai täydellisyyden. Loppujen lopuksi saavutukset kuitenkin tuntuvat tyhjiltä ja hamuat seuraavia tehtäviä ja haasteita. Jos päätät menestyä jossain, luultavasti menestyt siinä – osaamatta kuitenkaan pysähtyä nauttimaan menestyksestä. Kumppanisi tulee olla täydellinen – kaunis tai komea, lahjakas ja menestyvä. Kumppanisi ja lastesi on täytettävä odotuksesi, muussa tapauksessa saatat pettyä ja olet kriittinen. Ehkä lyöt laimin ystäviäsi tai läheisiäsi – koska et ehdi rentoutua ja antaa toisille aikaasi.” Nej, nej, nej. Tällaista minä inhoan. Tai sitten elän niin syvällä torjunnassa, etten tunnista omia piirteitäni 
Ehkä tuo alistumisen tunnelukko on syönyt särmät tältä puoleltani. Enhän minä nyt missään menesty ja enhän minä voi vaatia kumppaniltani täydellisyyttä 
Mutta kaksoiselämän tunnistan. Mietin, tunteeko minua oikeastaan kukaan. Jotkut ihmiset ovat mutkattomia ja välittömiä “what you see is what you get” -tyyppejä. Minä yllätän välillä itsenikin. Ajattelen niin mutkikkaasti, että huomaan purevani omaa häntääni.
EDIT: Yllätän taas, ja pyörrän puheeni heti kun luin kirjoittamani. Kyllä minussa on vaativuutta. Nuo mainitut rahan ja menestyksen arvostamiset vain tuntuvat vierailta. Suoritan omalla sarallani, joka ei taida olla nopein tie rahaan ja maineeseen, mutta omassa pienessä mittakaavassani suoritan. Vaatimukset vain taitavat tulla enemmän itseni ulkopuolelta, eli jos kuuntelisin vain itseäni, laittaisin kaiken läskiksi ja jäisin heti eläkkeelle
