..koska vaihtoehtoja ei ole.
“Minulla ei ole mitään hätää ja voin luottaa täydellisesti siihen että toimin aina ainoalla mahdollisella tavalla, sillä mikä toteutuu.” (Maailmankaikkeuden pikku apulainen)
Olen viimeisimpiin kirjoituksiin saanut herätteleviä kommentteja. Kiitos niistä. Mukava huomata, että kirjoitustauon jälkeenkin blogia luetaan ja että tämä herättää lukijassa jotain. Herättelyä molemmin puolin.
Ystävyyssuhteissa on jokin nitkahtanut eteenpäin. Olen harjoitellut muiden hyväksymistä sellaisenaan, samoin itseni hyväksymistä. Ei tarvitse pinnistellä ja yrittää väkisin. Tämä riittää. Se mitä minä olen, se mitä sinä olet kullakin hetkellä. Läsnäolo. Ei tarvitse yrittää olla hauska, ei tarvitse yrittää puhua täyttääkseen hiljaisuuden, ei tarvitse. Riittää, että on olemassa toinen toiselle.
Passiivinen oleskeleminen on ihan riittävän aktiivista. Se ei ole syönyt energiaani, vaan asian vastustaminen. Vaatiminen. Pinnistely ja yrittäminen. Ei tarvitse.
Tuntuu hyvältä kirjoittaa tämä. Tämä riittää.
hymyilevä eläkeläinen sanoi,
toukokuu 10, 2009 at 7:41 ip
Olen kuin puulla päähän lyöty. Minua ei vaivaa mikään. Olen ihan terve. Joka päivä naurattaa. Helvetin hauskaa. Vesihanat ei tipu, naapurit ovat mukavia, kaupassa on kiva jutella kassajonossa, terveyskeskuksen vastaanotossa on paskamainen nainen, sekin naurattaa, tekevät uutta lämpökeskusta: vanhukset eivät palellu talvella. Kesäkin tulla jollottaa, tulee kuuma kesä, on hyvä juoda kylmää kaljaa terassilla. Tulee juovuksiin ja totisten torvensoittajienkin ahistus hellittää. Hyvää kesää ja terassikaljoja sinullekin!
Minun sanoi,
toukokuu 10, 2009 at 8:29 ip
Hei Hymyilevä eläkeläinen,
mahtavaa kuulla, että naurattaa, tuossahan oli jo monia hauskuuden aiheita. Taidanpa kokeilla, jos terassikaljat auttaisivat