Törmäsin blogeja selaillessani pariin kirjoitukseen, joissa mietittiin blogien linjauksia.
Olen tainnut sortua kaikkiin aloittelijan virheisiin. En ole suunnitellut blogiani, sen teemoja tai muutakaan nenääni pidemmälle. Blogin nimikin on mielikuvituksen riemuvoitto, kun kaikki kokeilemani nimet tuntuivat olevan varattuja. Olen kirjoittanut mistä milloinkin, mihin olen törmännyt tai mitä sisältäni milloinkin on herännyt. Minulla ei ole mitään projektia menossa, en aio laihduttaa, en aio kirjoittaa sairaskertomusta, en ole päivä päivältä toipumassa erosta (enää), enkä ole tehtailemassa vauvaa ovulaatiota kytäten. On vain elämänmittainen elämän ja ihmisten opetteluprojekti. Juoksusta olen maininnut silloin tällöin, mutten aio tästä systemaattista liikuntapäiväkirjaa tehdä. Toivottavasti en myöskään tv-päiväkirjaa 
Päivitystahtini on vaihteleva, joskus olen kirjoittanut pari juttua päivässä. Enkä ole etukäteen tiennyt, milloin tulee parin päivän tauko, joten en ole siitä sannut informoida.
( http://hpguru.net/2008/08/08/aloittelevan-bloggaajan-perusongelmat-kiireinen-aloitus/ )
Helinä mietti oman bloginsa muuttamista. Hän otti esiin täysin asiapitoiset blogit. Sellainen olisi minusta liian tylsää, kyllä puhdasta asiaa saa kirjoista, ei siihen tarvita blogia. Helinä otti esiin myös mielen vaikeuksia purkavat blogit. Juttuni kyllä nousevat aika monesti päänsisäisestä elämästäni (kun ei muutakaan virikettä aina ole 
), mutta toivottavasti siinäkin on joku raja. Aloitin joskus reilu vuosi sitten blogia eri nimellä (ja silloinkaan en miettinyt linjauksia )- Aloin saada kommentteja ahdistuneilta ja masentuneilta lukijoilta, jotka samastuivat kirjoituksiini. Silloin huomasin kirjoittavani blogia vain huonoina päivinä. Kun luin blogini lukijoiden blogeja, huomasin kyllä sen eron, että minä pääsin pois ahdistuksesta, toisin kuin joka päivä ahdistuneet ihmiset. Lopetin blogini aika pian, kun huomasin, ettei siitä ole minulle iloa. Ehkä nyt olen onnistunut olemaan paremmissa tunnelmissa, ja purkamaan muutakin kuin angstia?
Anonymiteetti on ainoa tekemäni linjaus. Siksi olen antanut aika epämääräisiä lausuntoja mm. työstä, opinnoista ja muista tuntomerkeistä.
Korvaa sana “miehen” sanalla “blogin” : Kerro mitä kaikkee miehen tulee olla
Mitä miehen tulee olla kerro beibi mulle
kun en usko naistenlehtiin
haluun olla oikee sulle
komeaa ja kaunista
samaan aikaan kilttiä ja tuhmaa
hoikkaa ja hauista
ilmeessä älyä ja uhmaa
kokemusta täytyy olla
mutta sopivasti poikamainen
eksotiikka plussaa on
kunhan on suomalainen
oo joo koolla ei oo välii
mutta tiedän senkin
testaat arvioit ja mittaat joka sentin
kerro mitä kaikkee miehen tulee olla
kerro mitä kaikkee miehen tulee olla
kerro mitä kaikkee miehen tulee olla
kerro mitä kaikkee miehen tulee olla
varakkuutta tietenkin on tarpeen tulla
ja sekin mielummin ansaittu urheilulla
täydellinen kokki tulee olla tietenkin
taiteen pitää kiinnostaa
olla vähän runollinenkin
tarpeen tullen ilman paitaa täytyy tehdä töitä
korjata autoo, laittaa aitaa
ja viettää syntisiä öitä
riittaHelinä sanoi,
elokuu 22, 2008 at 6:29 ip
mun oma blogin pitäminen alkoi varsinaisella sillisalaatilla. Samaan blogiin ymppäsin valokuvat, päiväkirjat ja vielä työn = sisustamisen. Kaiken lisäksi kommentointi windows spaceen oli hankalaa, ja vaati rekisteröitymisen. Hauskaa oli tehdä, kaikkea sopivasti sekaisin, mutta kommentien puute hyydytti.
Tosin, tästä vanhasta sivusta tuli työkalu – ja on ollut sitä myöhemminkin.
Eriyttäminen kolmeen julkiseen blogiin selkeytti, valokuvat omikseen, sisustaminen omaansa ja päiväkirja omanaan. Tosin, sisustaminen on jäänyt nykyään vähemmälle huomiolle -vaikka se niin blogitrendikästä olisikin- muuttuneen työnkuvan vuoksi.
Oma blogi pysyy kevyenä ja päiväkirjamaisena. Se on tapa keventää ja ilahduttaa – toteuttaa itseänsä. Muutama kommentti silloin tällöin antaa taas intoa jatkaa – edes joku joskus lukee. Ehkä kirjoitan blogia enemmänkin itselleni, päiväkirjaksi. Vaikka en niitä syviä tuntoja siellä niin vuodatakaan. Sitä varten on vielä jossain se neljäs blogi.
Ehkä pyrin laulun sanojen mukaiseen blogiin,
tai teen sitä tietämättä sellaiseksi. Kaikenlaiseksi.
katilein sanoi,
elokuu 22, 2008 at 10:44 ip
Minusta blogin pitämisessä on parasta, että saa kirjoittaa juuri siitä, mitä mielessä on. Minulla on jonkinlaisena johtoajatuksena kirjoittaa kirjoista, mutta surutta kirjoittelen kaikesta muustakin.
jousimies sanoi,
elokuu 23, 2008 at 6:53 am
Ihan sama, so what, kyllä se siitä, kaikki syö leipää ja paskantaa. Eli jatka valitsemallasi linjalla ja tee niinkus hyvältä tuntuu. Kyllä nettiin blogeja mahtuu eikä niitä kaikkia voi millään lukea kaikki. Tää sun blogien kuikuilukin lähti vahingosta, kun menin vedenjakajan kautta linkistä. Silleen…
Muikea sanoi,
elokuu 24, 2008 at 4:32 ip
Samoilla linjoilla edellisten kanssa. Käsittelinkin tätä jo snadisti tämän päivän postauksessani. Että silleen. Itsekkäästi kirjoittelen itselleni, enkä toisille.
minun sanoi,
elokuu 24, 2008 at 7:28 ip
Kiitoksia kommenteistanne.
Muikea, luinkin mainion postauksesi aiheesta
Kaikissa kommenteissanne ollaan rennolla “so what” -asenteella, ja taidan kallistua samaan. Eli kirjoitella läpiä päähäni edelleen
Jousimies, tuossapa kiehtova uusi aihe “kaikki syö leipää ja paskantaa”