Minähän törmäilen vanhoihin tuttuihin oikein urakalla.. Luurangot kolistelevat ulos kaapeistaan. Sitä vain ihmettelen, miten ihmiset pysyvät aikalailla muuttumattomina. Paitsi minä itse tietenkin 
Niin tuttuja ja samanlaisia. Vaikka mitä olisi tapahtunut siinä välissä. Eikö sisäinen muutos näy ulospäin?
Jotkut kohtaamiset ja tuttavuudet jäävät lyhyiksi. Mutta se ei tarkoita sitä, että lyhyt kohtaaminen elämän varrella olisi vähemmän arvokas kuin hiekkalaatikolta hautaan kestävä. Muistelen usein paria ihmistä, jotka ovat hävinneet omille teilleen. Heidän kohtaamisensa oli arvokasta, vaikka siitä ei seurannut kestävämpää ystävyyttä. Myös monet blogimaailmassa kohtaamani ihmiset tuntuvat läheisemmiltä kuin moni oikea tuttu.
Neiti B. sanoi,
elokuu 13, 2008 klo 6:22 ip
Hieno uusi pohja!
Se on ihan totta, että joskus jotkut lyhyemmätkin ystävyydet jäävät syvästi ja pysyvästi mieleen ja ovat arvokkaita kokemuksia sellaisenaan. Ja tuon blogiystävyyden voin kyllä allekirjoittaa täysin!
jousimies sanoi,
elokuu 13, 2008 klo 8:30 ip
Blogiystävä ja Joulupukki. Molemmille voi kirjoittaa;) Liittyks tää uudistus siihen kalenteriin.
minun sanoi,
elokuu 17, 2008 klo 8:22 ap
Juuri eräänä päivänä tapasin uudelleen jo kerran ohittamani, mutten unohtamani ihmisen, ja ehkä tutustuminen lähti uudelleen käyntiin. Mutta jos ei lähde, hyvä näinkin.
Uudistus liittyy uudistumisenhaluiseen, oikukkaaseen mieleeni