Oleskelen tänään sisällä kuunnellen välillä sadetta, välillä jazzin, reggaen ja ambientin kategorioihin kuuluvaa musiikkia. Eilen olin koko päivän auringossa ystävien kera, tänään laitoin villasukat jalkaan.
Huomasinpa, että en ole missään asiassa kovin tarkka tai ehdoton. En fanaattisesti harrasta mitään. Kunhan kuuntelen jotain mukavaa musiikkia, juoksentelen silloin tällöin, nautin kauniista asioista, olivat ne sitten arkisia esineitä, luontoa, ihmisiä tai taidetta tyylisuuntiin katsomatta. Saattaa tällä olla tekemistä senkin kanssa, että en ole harjoitellut yhtä taitoa ylitse muiden, vaan osaan tasaisesti vähän kaikkea.
Ihmisiä jaotellaan asia- ja tunnekeskeisiin, ja minä taidan olla sellainen tunnepainotteinen ainakin mieltymysteni suhteen. Valitsen fiilispohjalta. Mutta muussa elämässä olen aika asiallinen, enkä kovin tulisieluisesti lähde asioita ajamaan. Monilla asiat sekoittuvat tunteeseen, eli kannatetaan tiettyä tyylilajia tai tiettyjä ajatuksia tunteen palolla.
Onkohan intohimo sen tunteen nimi. Enkö tunne intohimoa?
Intohimo liittyy kai siihen virtauksen tunteeseen, jonka voin tavoittaa harrastuksissa. Mutta se tunne ei tule oikeaoppisesta suorittamisesta, vaan siitä, että on mukava tehdä sitä mitä tekee. Tanssiaskeleen ei tarvitse mennä oikein, vaan tärkeintä minulle on ilon kokemus. Pidän kauneudesta ympärilläni, mutta se ei tarkoita sisustuslehden kansikuvamateriaalia, vaan tunnelmaa.
Intohimo vai obsessio suorittamisesta? Valitsen ensimmäisen, kiitos 
Toki harrastuksia voi ajatella ajantappamiseen ja itsensä kehittämiseen tähtäävien välillä. Toisissa “jalostuu” enemmän kuin toisissa. Tai sitten vain RELAA.
———————-
Haluan olla avoin erilaisille elämän muodoille. Haluan löytää tarinoista ihmisen oman kokemuksen, oman näkökulman. Siihen eläytymällä voi ehkä itse kokea sellaista, mitä ei muuten kohtaisi.
En halua jäykistyä. En halua määrittää ennalta, että tätä minä teen ja tätä en koskaan. Tämä on aina ja ehdottomasti hyvää, tämä pahaa.
Jatkuva kyseenalaistaminen ja sisäisen maailman liikkeessä olo pakottaa nöyräksi.
———————–
Note to self:
Ihmisiä voi luokitella kaoottisista sellaisiin, jotka vaativat pitää kaikki langat käsissään. Olen alkanut pitää ensimmäiseen kallistuvista enemmän
Nainen vedenjakajalla sanoi,
heinäkuu 13, 2008 at 2:56 ip
Heippa Minun,
olisi kiva tietää sinusta, kirjoittajasta, jotain. Kävit sivustollani ja uteliaisuuteni heräsi, koska näytät kirjoittavan melko lailla samoista teemoista kuin minä.- Jutta
minun sanoi,
heinäkuu 14, 2008 at 8:05 ip
Hei Jutta,
) , ja opiskelen lisää. Pyrin kuitenkin blogissa puhumaan suomea ilman ammattijargonia ja liikaa akateemisuutta. Täällä haluaisin olla ennenkaikkea ihminen, en ammatin tai ikäryhmän tai muunkaan edustaja.
olen valinnut mystisen anonyymin linjan
Huomasin sinun kirjoituksissasi paljon yhteneväisä ajatuksia, vaikka kaikkea en ole kirjoittanut tänne, vielä. Olipa hyvä, että en tuominnut blogiasi osoitteen perusteella, Kauppalehden maailma tuntuu olevan aika kaukana omastani. Aion palata blogiisi, ja monista teemoista aion jättää kommentteja, kunhan ajatus ehtii kypsyä.
Mitä kertoisin itsestäni? Iän paljastaminen herättäisi minusta liikaa ennakko-oletuksia, oli ikä mikä hyvänsä. Ammatista voin paljastaa, että olen koulutukseltani humanisti (aika laaja käsite
Kiitoksia käynnistä ja tervetuloa uudelleen