Omituista. Tuntuu, että olen päässyt jonkinlaiseen lepotilaan loman aikana. Kun ei ole pakko ajatella tiettyjä asioita, pääsee ihan uusiin sfääreihin. Ei ole stressin pakottamaa kujanjuoksua. Tällainenko olin joskus? Huoleton ja eloisa.
heinäkuu 10, 2008 at 7:07 ip (Tunnelmat)
Tags: Tunnelmat
Omituista. Tuntuu, että olen päässyt jonkinlaiseen lepotilaan loman aikana. Kun ei ole pakko ajatella tiettyjä asioita, pääsee ihan uusiin sfääreihin. Ei ole stressin pakottamaa kujanjuoksua. Tällainenko olin joskus? Huoleton ja eloisa.
Neiti B. sanoi,
heinäkuu 10, 2008 at 8:39 ip
Edelliseen viitaten – minä käyn täällä
Hienoa pohdintaa kehosta, itselläni on kutakuinkin samanlaisia vaiheita ollut oman kehoni hyväksymisen suhteen. Ihan en ole sopusoinnussa tällä hetkellä sen kanssa, mutta se on henk. koht. yleensäkin enemmänkin siitä kiinni kuinka paljon harrastan liikuntaa ja olen konkreettisemmin kehoni kanssa “läsnä”, kuin siinä että kuinka timmissä kunnossa olen.
Äitiys oli ja on ollut yksi iso askel hyväksyntään omassa historiassani.
minun sanoi,
heinäkuu 11, 2008 at 7:42 ip
Hyvin sanottu.
Kiva kun kävit ja jätit jäljen