Miten eri tavalla suhtaudunkaan asioihin silloin, kun saan olla ja oleskella verrattuna siihen, kun on pakko suoriutua jostain. Sateen ropinaa on mukava kuunnella ja katsella sisältä, ja sateessa on kiva kävellä silloin kun en ole menossa minnekään. Kun olen töissä, kyttään sateen loppumista ja laskeskelen, ehtiikö se laantua kotiin lähtöön mennessä. Vaikka tarvitisi kävellä vain autoon.
Rekkaprotestin sijaan nyt on uutisoitu uudesta tekstarikampanjasta “Hidastele kassajonossa” mielenilmaukseksi oluen hintoja vastaan. http://www.iltalehti.fi/digi/200806197823643_du.shtml
Kaikesta tästä tulee mieleen kirja Slow – Elä hitaammin ( http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Hiljaa+hyvä+tulee/HS20080317SI1KU01yrd )
En ole kirjaa ehtinyt (Hehheh! 
) lukemaan, mutta haluaisin lähettää ihmisille viestin: “Pysähdy! Hengitä syvään!”
Minä lähden nyt ulos hengittämään ja katsomaan pilkistävää aurinkoa. Ihmisiäkin.
Neiti B. sanoi,
kesäkuu 19, 2008 at 7:17 ip
Aivan totta muuten joka sana tuosta olemisesta ja suorittamisesta.
Ja minäkin joka periaatteessa rrrakastan sadetta, mieluiten kyllä kävelisin kuivana bussipysäkille töistä kotiin lähtiessäni
Muikea sanoi,
kesäkuu 20, 2008 at 10:13 ap
onnistuuko…?