Usein kuvittelen olevani olosuhteiden uhri. Opin eilen jotain valinnoista. Minulla on mahdollisuus valita. Minulla on oikeus surra ja olla vihainen, mutta on olemassa iloa, joka on suurempaa kuin minun oma iloni, omat tunteeni. Voin tuoda siitä ripauksen omaan elämääni ja päivittäisiin valintoihini. Elämän pienet linjat syntyvät pienistä valinnoista. Ajan myötä niistä tulee tottumuksia ja itsestään selviä olemien tapoja, “olosuhteita”. (Myönnän, että kaikki asiat eivät ole omassa hallinnassa eikä kukaan valitse elämäänsä pahoja ja surullisia asioita!)
Haluan oppia valitsemaan. Omasta tahdostani. Päättää omasta elämästäni. Tänään päätinin jäädä sänkyyn, vaikka kello oli jo soinut. Valitsin sateen ja ukkosen katselun ja aamuteen nauttimisen parvekkeella. Valitsin hyvän kirjan. Valitsin kodin siistimisen sellaiseksi, että on taas mukava olla ja helppo kulkea tarvitsematta hyppiä romukasojen ylitse. Päätin viettää illan omassa seurassani, rauhoittuen ja itse valitsemaani musiikkia kuunnellen. Nyt päätän lähteä aistimaan sateen kastelemia metsäpolkuja hai-saappaat jalassa ja etsimään kesän tuoksuisia kukkia sisälle tuotaviksi.
Päivää on vielä jäljellä. Päätän käyttää sen hyvin.
Neiti B. sanoi,
kesäkuu 17, 2008 at 8:48 ip
Haa, itsekin olen juuri pääsemäisilläni takaisin juoksun (tai jonkin sen tapaisen…) makuun! Ja nimenomaan sateessa juoksemisesta raapustin itsekin omaan blogiini pari sanaa.
Muutenkin ajatuksesi tuntuvat tutuilta, joten merkkasinkin heti suosikiksi tuosta blogilistalta, etten hukkaa
minun sanoi,
kesäkuu 17, 2008 at 11:38 ip
Kiitoksia käynnistä ja tervetuloa uudelleen
Muikea sanoi,
kesäkuu 21, 2008 at 9:23 ap
Halusin tähän kommentoida, että uskon meidän inhimillisten otusten kyllä välillä valitsevan elämäämme pahoja ja surullisia asioita. Ikäänkuin vahingossa tai kun olemme siihen tottuneet tai kun emme osaa muuta. Tätä seuraavassa postauksessa kirjoitatkin siitä, miten ajaudut tietynlaisiin tilanteisiin. Tarkoitan juuri sitä. Tuollaista vikaa meillä taitaa olla jokaisella, mutta uskon siihenkin, että itseään voi muuttaa, ehkä ei yhtäkkiä ja nopeasti, mutta kuitenkin voi. Onnea omien rajojen uusmäärittelyyn!
Minun sanoi,
kesäkuu 21, 2008 at 6:36 ip
Moi Muikea!
Ehkä tarkoitin samaa sanoessani “Elämän pienet linjat syntyvät pienistä valinnoista. Ajan myötä niistä tulee tottumuksia ja itsestään selviä olemien tapoja, “olosuhteita”.”, eli esim. valitsen mennä sen jaarittelevan ihmisen luo aina uudelleen, minkä johdosta ajan myötä kietoudun tiukemmin hänen verkkoonsa, mistä muodostuu “olosuhde”. Tai valitsen olla lähtemättä lenkille, mistä seuraa olosuhde ja tekosyy nimeltä huono kunto
Ehkä tuo maininta surullisten asioiden valitsemattomuudesta tuli siltä varalta, että joku loukkaantuisi ja alkaisi väittämään, ettei ole valinnut vanhempiaan, geenejään, sairauksiaan, menetyksiään…